Lomafiilis

Muistoissani viime kesän Barcelona. Tänään löysin auringon stadikalta vaikka muuten oli kolea päivä. Uinnin jälkeen söin eväitä ja lekottelin katsomossa, aurinko lämmitti ja kaiuttimista tuli menneiden kesien musiikkia. Lenny Kravitzia, Sheryl Crowta, The Rasmusta, The Corssia ja muitakin kesähittejä, joiden nimet eivät palaudu mieleen enää lähes kymmenen vuoden takaa. Kesäkauden ensimmäinen uintikilometrini sujui rauhallisesti, jokaisesta vedosta nauttien.

Yliopistolla pyörähtäessäni törmäsin epätodennäköisessä paikassa hyvin yllättävään henkilöön, sillä lukiosta samaan aikaan valmistunut tuttu poika tupsahti ainejärjestön kerhotilaan tutustumaan teologian valmennuskurssiporukan kanssa. Hassua nähdä tuttu tyyppi oudossa ympäristössä monen vuoden jälkeen ja vieläpä pyrkimässä lukemaan teologiaa. Itse saman kurssin käyneenä tiedän että sisäänpääsyprosesntti on noin 90, joten hyvällä säkällä kyseinen heppu on tiedekunnassa fuksina ensi syksynä.

Seesteinen päivä

Kevät vetelee viimeisiään, vai onko se jo kesä. Ne kuuluisat tuomet kukkivat ja Töölönlahden rannassa melkein pyörtyy huumaavaan tuoksujen sekamelskaan. Haluaisin jo olla jossain muualla mutta kuitenkin mieluiten juuri tässä. Tai oikeammin siellä missä me olemme, siellä missä en ole yksin eikä minun pidä olla mitään erikoista.

Tenttikirjoista, joita yritän kuumeisesti kahlata loppun, voi vetää ainakin seuraavia johtopäätöksiä:
-Fundamentalismi-sanan käyttö on hieman arveluttavaa vaikka sitä fundamentalismia eittämättä on erinäisissä maissa ja uskonnoissa.
-Suomen kirkon joko pitäisi tai ei pitäisi olla ympäristötoimija.
-Ihminen toimii kuin toimiikin järjen varassa myös uskontoa koskevissa valinnoissa.
-Seurakuntien liitoksia vastaan jokaisella on aina jotain valittamista ja kaikki menee aina huonoin päin kun itsenäisyys riistetään.
-Mitä se uskonto oikein onkaan modernissa maailmassa... (vielä selvityksessä)

Kohta hyvästi jää Helsinki kauniine rantoineen ja aallokkoineen. Eikä merituuli puhalla sisämaahan asti.

Nicht so traurig

Viimeksi täydenkuun aikaan kuvasin yöllä uutta kotimatkaani. Tältä Kruununhaka näyttää yöllä aivan Tuomiokirkon ja Suomen Pankin kulmilla. Viimeisessä kuvassa kotikatuni päästä päähän.
Tässä vaiheessa toukokuuta yö näyttää jo paljon kesäisen sinisemmän utuisemmalta kuin kuvissa. Jostakin syystä öisiä retkiä ei vain vähään aikaan ole ilmennyt!? Ehkä pitäisi ryhdistäytyä asian suhteen.

Lempipaikkoja

Kansalliskirjaston toisen lukusalin päätyseinässä on Magnus Enckellin fresko,jota on tullut usein ihailtua tenttiin lukiessa.

Tilana historiallinen lukusali on ihana ja salin päädyistä pääsee nousemaan puuportaita salia kiertäville natiseville parville. Ikivanhojen ikkunoiden ääressä on vetoisia lukupaikkoja ja ulkona näkyvät Tuomiokirkko turisteineen, Topelian keltaiset rakennukset ja yliopistolle kiirehtiviä opiskelijoita.





Rakastan Magnus Enckellin unenomaista kuvakieltä. Ihmeellistä miten maalaamalla voi kuvata niin abstrakteja asioita kuin tunnetiloja... Olen monta kertaa miettinyt, mikä kuvan miehen ja naisen välillä oikein meni pieleen.

Abstraktio

Miksi kirjoittaa asioista sellaisina kuin ne voi sanoa kenelle tahansa?
Mihin päätyvät ne keskustelut joita käymme itsemme kanssa?
Joille ei ole kuuntelijaa.
Joita emme itsekään ymmärrä.



Keittiössä kuvittelen sinut. Hyräilen hiljaa. Mietin mietitkö miksi itkin. Kun päässä on sekavaa, on hyvä keskittyä kalenteriin ja tasaisesti allekkaisissa riveissä oleviin sähköposteihin. Kevät hämmentää. Liian aikaista luovuttaa mutta aina vain vaikeampaa jatkaa. Portaissa vihellän sanot aina sä jäät vain mun luo...
Kahvilassa pidän pään rohkeasti ylhäällä aurinkoa vasten. Kevät muuttuu täällä paikoittain kesäksi. Oikeassa paikassa oikeaan aikaan. Vanhan ikkunalasin epätasaisuuden läpi näyttää kuin verhot liikkuisivat. Ulkona on jo pimeämpää.

Tulkoon hassut asiat ja kaverit ja hauskat jutut ja kirkkaat värit ja pyöräretket ja hiljaiset hetket.

Minä minä onks mitään järkee?
Kun biisi loppuu nousemme ylös penkistä
Kun biisi loppuu kävelemme ulos salista
Kun biisi loppuu on aika mennä nukkumaan