Abstraktio

Miksi kirjoittaa asioista sellaisina kuin ne voi sanoa kenelle tahansa?
Mihin päätyvät ne keskustelut joita käymme itsemme kanssa?
Joille ei ole kuuntelijaa.
Joita emme itsekään ymmärrä.



Keittiössä kuvittelen sinut. Hyräilen hiljaa. Mietin mietitkö miksi itkin. Kun päässä on sekavaa, on hyvä keskittyä kalenteriin ja tasaisesti allekkaisissa riveissä oleviin sähköposteihin. Kevät hämmentää. Liian aikaista luovuttaa mutta aina vain vaikeampaa jatkaa. Portaissa vihellän sanot aina sä jäät vain mun luo...
Kahvilassa pidän pään rohkeasti ylhäällä aurinkoa vasten. Kevät muuttuu täällä paikoittain kesäksi. Oikeassa paikassa oikeaan aikaan. Vanhan ikkunalasin epätasaisuuden läpi näyttää kuin verhot liikkuisivat. Ulkona on jo pimeämpää.

Tulkoon hassut asiat ja kaverit ja hauskat jutut ja kirkkaat värit ja pyöräretket ja hiljaiset hetket.

Minä minä onks mitään järkee?
Kun biisi loppuu nousemme ylös penkistä
Kun biisi loppuu kävelemme ulos salista
Kun biisi loppuu on aika mennä nukkumaan