Olen aloittanut "Elämäni ilman alkoholia"-experiencen. Idea tähän uuteen suuntaan syntyi torstain teologibileiden jälkeen, kun kahden juoman ja kahden tupakan jälkeen olo oli yöllä todella kurja. Fyysinen humala ja henkinen krapula samanaikaisesti.
Lauantaina olin sitten bileissä, ja aluksi juomattomuus tuntui vähän hölmöltä Sijaistoimintona lipitin limsaa ja yritin päästä henkisesti nousuhumalaan kiinni. Ihan kuin juoksulenkissä, aluksi tuntuu nihkeältä mutta sitkeä jatkaminen palkitsee ja jaksaa paljon pidempään kuin olisi uskonutkaan. Yhdeltä lähdin hyvillä mielin juhlien jatkoilta ja nukahdin kotona levollisesti.
Sunnuntai toi tullessaan ihanan retken Meilahteen taidemuseoon, uimakopin näköiseen camera obscuraan ja siihen hurmaavaan huvilakahvilaan Tamminiementiellä.
Kotona vietettiin iltapäivällä perinteisiä seuroja, ja virren veisuu ja puheet olivat mukavaa vaihtelua totuttuun.
Olen joka päivä kiitollinen siitä, että ympärilläni on ihmisiä, jotka jakavat kanssani sen yhden suurimman jaettavan.
Lisää tällaisia ihania aurinkoisia päiviä! Otsikosta huolimatta olen ollut kaikkea muuta kuin melankolinen viime aikoina, mutta Lapkon uusi levy on soinut ahkerasti lauantaista lähtien. Vielä kun saisi siirrettyä tämän upean kevätflown opiskeluihin, niin...
/Tapaa minut aamulla
kaikki alkaa silloin alusta
olen unohtanut kaiken
mikä koskaan satutti minua/
-Regina
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti