Niinhän se menee, paljon asioita tapahtuu ympärillä ja paljon asioita pyörii mielessä mutta aika ja keskittyminen eivät meinaa riittää pysähtymiseen ja kaikesta kertomiseen.
Olen tyytyväinen. Asun pientä huonetta Kruununhaassa. Samassa ja viereisessä huoneistossa minulla on 14 kämppistä. Ihania ihmisiä, joihin toivon voivani tutustua hyvin tulevaisuudessa. Muuttopäiväni iltana pidimme yhteistä rukouspiiriä, niinkuin on tapana kaksi kertaa viikossa. Aika huisia.
Yksi ongelma elämässäni on ehdottomasti ratkaistu kun olen taas päässyt omilleni ja eilisen pääsiäisyön messun jälkeen muistan nukahtaneeni tyytyväisenä ilman turhia murehtimisia. Mutta silti... en kuvittele että kaikki muuttuisi yhtäkkiä helpoksi.
Sain entiseltäni sähköpostilla spotify-soittolistat jotka olin jättänyt jälkeeni ja pyynnön risoton ohjeesta vastapalvelukseksi. Tavaroitakin on vielä vanhassa kodissa. Luopumista, uudeleenjärjestelyä, paikkailua, hakemista, rakentamista, sitä tämä on ollut ja tulee olemaan.
Pääsiäinen on joka tapauksessa sujunut mainiosti, rauhallisissa tunnelmissa niin henkisesti kuin fyysisesti ja uuden kotinikin puolesta. Suuri osa asukkaista on kotopuolessa viettämässä lomaa. Olen onnellinen, että minulla on ihmisiä ympärilläni, mutta uusi sosiaalisuuden aste silti hieman pelottaa. Onko minusta siihen? Olenko oikeanlainen? Voinko olla oma itseni? Tullaanko minusta pitämään?
Tunnen kuitenkin että minut on johdatettu tänne joten mikään ei voi mennä pieleen. Eihän?
Pääsyni hyvään digikameraan on muuton myötä hieman hankaloitunut, mutta uudessa olohuoneessani on ihana piano jota saan soittaa niin paljon kuin haluan. Kun ovi sulkeutuu ikkuna aukeaa.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti