Joka tapauksessa viikonlopusta toipuminen vei kokonaiset puolitoista päivää, koska samalle viikonlopulle oli siunaantunut lähetyskurssi, tomaattitempaus ja osiksen pyjamabileet. Tomaattitempaukseen liittyvät ristiriitaiset tunteen kalvavat vieläkin mielen taka-alalla, mutta olen silti ylpeä siitä että kovin alku-urakka on nyt ohi. Pyjamabileiden ja lähetyskurssin yhdistäminen taas sai aikaan sen, että pyöräilin bileiden jälkeen kotiin saunanpuhtoisena kauniissa aamuauringossa. Nukuin alle kaksi tuntia ennen lähtöä kurssille, jossa ulkoinen habitukseni ei toivottavasti kielinyt turkasesta väsymyksestä ja metafyysisestä mielentilasta.
Lehdessä kerrottiin että keväällä hormonien vaikutuksesta keho "yrittää kaikkensa rakastumisen tunteen aikaasaamiseksi". Tänään aurinko paistoi vielä iltapäivällä viiden jälkeen läpivalaisten Kruunuhaan kadut ja korttelit, ja tästä inspiroituneena viritin pariksi tunniksi päiväunikanavan päälle ja koomailin sängyssä shaalin alla. Mmm...
Unessani seikkailivat vanhassa kauniissa puutalossa Terhi Kokkonen, Joel Melasniemi ja ruskeasilmäinen Tavallinen (teologi) Mies ja SMG soi taustalla.
Todellisessa elämässä surkeaa hetken mielijohteesta ihastumista välttääkseni ja toisen ihmisen kaipuuta lievittääkseni olen viime aikoina pohtinut suhteita.
Ensinnäkin olin Tampereella veljeni synttärikemuissa jokunen viikko sitten, Valkeakoskelta emigroituneen akateemisen ituhippiklaanin vieraana. Juuri kolmekymppisten tyyppien bileissä ihmissuhteet olivat jokseenkin vakiintuneita, mutta vain harvat naimisissa. Vanhojen pariskuntien yhteiselo oli välinpitämätöntä toisiaan kohtaan ja päät vedettiin täyteen kuin yhteisestä sopimuksesta, kun ne muksut on kerrankin siellä mummolassa. Illan edetessä kipeitä asioita ja vieraantuneisuutta ei ollut vaikea tulkita puolisoiden väliltä. Intohimoinen mutta päällepäin epäsuhtainen suhde akateemisesti koulutetun nuoren naisen ja oman tiensä kulkijan välillä. Hiljaisen viisas mutta yksinäisen oloinen hyvin menestyvä jatko-opiskelijanainen. Sekava ja epävarma ikuinen humanistimiekkonen. Niin ja veljeni, jonka toivoisin vielä perustavan perheen vaikkakin vakiintuminen ei näytä todennäköiseltä lähitulevaisuudessa. Mutta valmistuminen ilmeisestikin kymmenen vuoden opiskelun jälkeen on jo ajankohtaista, joten ehkäpä ne asiat sitten etenevät kaikki aikanaan...
Toisena esimerkkinä siskoni, jonka luona olin kolmikymppisillä hieman aiemmin. Juhlien vieraat lähes kaikki olivat naimisissa ja yhtä tai kahta poikkeusta lukuunottamatta pitkään seurustelleita ja perheellisiä. Juhlat alkoivat klo 16, lapset oli jätetty kotiin toisen puolison hoiviin tai isovanhempien luo. Parhaimmissa tapauksissa äiti juhli ensin alkuillan, meni sitten kotiin imettämään ja päästi samalla isän vapaaksi juhlimaan loppuillaksi. Niin se vaan menee, tietysti! Ihmiset olivat mukavia ja lämpimiä vaikka väsymys ja perheen tuoma vastuu eri tavoin painoivat uran alkuvaiheessa olevia pienten lasten äitien mielissä. Niin ja lojaalius näkyy myös siinä, että jos uupunut äiti sammuu yläkerran vierashuoneeseen, lähtee isä kiltisti taksilla kotiin pitämään seuraa aamulla heräävälle tyttärelle.
Kolmanneksi huomaan itse pohtivani erinäisiä ystävyydentapaisiani. Jostain uudesta ja erilaisesta (tai ehkä paremminkin utopistisesta) haaveillessani olen optimistinen tapaamieni ihmisten suhteen. Kämppiksissäni on monta jotka pystyvät keskustelemaan ja käsittelemään asioita kypsällä tavalla. Rehellisiä, kilttejä, ahkeria, tietoisia niin monista asioista, syistä ja seurauksista, tästä ja tuonpuoleisesta ja ehkä juuri siksi jännittävällä tavalla hauraita ja vahvoja samaan aikaan.
Toisaalla järjestötuttavuus jonka sisäänpäinkääntyneisyys vetoaa tietämään lisää. Suhteessamme epätavallinen yhteys ja vahva läsnäolo vaikka todellisuudessa ei mitään hajua mitä toisen mielessä liikkuu.
Niin ja sitten haave Tavallisesta Miehestä. Mutkaton, komea tavalla jonka huomaa vasta tarkemmin katsottuaan, poikamaisen hauska mutta aikuismaisen luotettava. Rento, fiksu, huomioonottava. Sitoutunut kristitty.
Haave.
Apua kevät!!!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti