Juhannuspäivä

Kohta joko helpottaa tai menee vain pahemmaksi. Olen lähdössä maanantaiaamuna riparille Viroon ja sitä varten joutunut tänäänkin valmistelemaan juttuja. En ole ikinä oikein varma miten yksinkertaisista ja toisaalta tosi epäloogisista uskonasioista voisi kertoa nuorille niin että 1)heitä kiinnostaisi 2)he ymmärtäisivät 3)he muistaisivat 4)he oivaltaisivat jotain. No, mun metodi on käyttää vähän Raamattua, vähän Katekismusta ja sit jotain soveltavaa sekoilua. Teen parhaani ja katsotaan mihin se riittää.

Myös huomisen saarna on vaikeasti lopulta valmistunut. Haitin velkojen anteeksiantaminen esimerkkinä armahtamisesta ei ehkä ollut se helpoin kohta aidasta mennä yli mutta ainakin erilainen. Kiitos tästä ideasta myös inhimilliselle inspiraation lähteelle.
Kesäuupumus alkaa kuitenkin ehkä vähän painaa päälle. Lopussa kiitos sitten varmaan seisoo ja tästäkin selvitään. Luomisen tuska on vaan välillä hieman kivuliasta. Huomisen löhöän mökillä ja pakkaamisen lisäksi käyn läpi leirin raamikset, mikä on aivolepoa ja lasten leikkiä verrattuna saarnan vääntämiseen.

Olen ehkä pudonnut johonkin virallisten juhlapyhien aiheuttamaan tylsämielisyyteen, väsyttää ja ideat ei oikein pulppua.

Loppukaneetti: Olen tekemässä virastohommia tällä hetkellä iskän työpaikan opettajanhuoneessa ja takanani olevassa kopiohuoneessa on ihan oikea nyrkkeilysäkki. Ja hanskoja. Ilmeisesti ala-asteen opettajillakaan ei oo aina helppoo. Tai sit jollakulla on erittäin jännä huumorintaju. Siihen on kyl hyvä mätkiä välillä.